Historia Japanissa

Doshin So

Shorinji Kempon perustaminen

Shorinji Kempo on perustettu Tadotsun kaupungissa Shikokun saarella 1947. Perustaja – kaiso – oli henkilö nimeltä Doshin So ( alkuaan Michiomi Nakano 11.2.1911- 12.5.1980). Hän halusi auttaa Japanin uudelleen rakentamisessa toisen maailmansodan päätyttyä . Kaisolla oli visio kehittää nuoria kansalaisiksi, jotka henkisen ja fyysisen vahvuuden ja oikeudenmukaisuuden kautta loisivat parempaa yhteiskuntaa. Hän aloitti filosofiansa opettamisen, mutta havaitsi pian, että luentojen kuunteleminen ei houkutellut nuoria sodan jälkeisessä kaoottisessa tilanteessa. Doshin So tajusi kuitenkin, että nuoret tulevat uudelleen rakentamaan maan. Siksi hän päätti opettaa taistelulajeja, joita hän oli opiskellut nuoruudessaan ja oleskellessaan Kiinassa. Fyysiseen taistelulajiin hän liitti filosofian, joka perustui Buddhan opetuksiin.

Mantsuria 20-luvulla

Doshin So syntyi 11.2.1911. Isänsä kuoltua hän muutti 1920 Mantsuriaan asumaan isoisänsä luokse. Isoisä, Shigeto So, oli kuuluisa budotaidoistaan ja opetti hänellä mm. kendoa, jujutsua ja keihään käyttöä. Isoisän kuoltua vuonna 1927 nuori Doshin So palasi Japaniin.

Doshin So

Kiina 30- ja 40-luvuilla

Vuosina 1928-1946 Doshin So oleskeli Kiinassa. Hän mm. opiskeli mestari Chen Liangin oppilaana taolaisessa yliopistossa. Liang oli taolainen pappi ja chuan fan eli kung fun mestari, jolloin Doshin So pääsi perehtymään kung fun periaatteisiin.

Myöhemmin varsinaisessa työssään Japanin armeijan tiedustelupalvelussa Doshin So matkusteli ympäri Kiinaa. Matkatessaan Chen Liangin seurassa hänellä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tavata monia eri taistelutaitojen mestareita. Doshin So harjoitteli intohimoisesti useiden eri mestarien oppilaana. Hän analysoi eri tyylien tekniikoita, nimesi ja luetteloi niitä. Hän oppi ymmärtämään, kuinka eri taistelutaitojen toimintaperiaatteet ja teho perustuivat aina samoihin fysiikan lakeihin ja ihmiskehon fysiologisiin ominaisuuksiin.

Chen Liang esitteli hänet entiselle opettajalleen Wen Taizongille joka oli arvostettu Shaolin temppelin munkki ja Pohjoisen Shaolin Giwamon Ken tyylisuunnan mestari. Doshin So pääsi opiskelemaan ja harjoittelemaan Wen Taizongin suorassa alaisuudessa.

Hekiga South Wall

Sodan päättyminen

Vuonna 1945 Neuvostoliitto miehitti Japanin hallinnassa olleen Mantsurian ja pian tämän jälkeen Japani hävisi sodan. Seuraavan vuoden Doshin So eli Mantsuriassa Neuvostoliiton miehitysjoukkojen hallitessa aluetta. Hän näki läheltä sodan aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen, julmuuden ja epäoikeudenmukaisuudet. Hän kohtasi myös rohkeutta ja hyväntahtoisuutta kiinalaisten ystäviensä taholla. Siellä hän oivalsi kuinka tapahtumat saavat suuntansa ja muovautuvat yksilötasolla tapahtuvien päätösten ja toimien mukaisesti. Tämä oivallus oli perusta hänen tulevalle opilleen siitä, kuinka inhimillisten tapahtumien luonne riippuu yksittäisten ihmisten laadusta.

Japani 1946-

Doshin So pakeni Mantsurian kauhujen ja sekasorron keskeltä kiinalaisten ystäviensä avustuksella ja palasi Japaniin kesäkuussa 1946. Nähdessään kotimaansa sodanjälkeisen kaaoksen ja moraalisen rappion hän päätti omistaa jäljellä olevan elämänsä kouluttaakseen mahdollisimman monia ihmisiä, joista tulisi rohkeita, vahvoja, armeliaita ja oikeudenmukaisia. Hän ilmaisi ajatuksensa sanoin: ”Yksilö, yksilö! Kaikki riippuu yksilön laadusta”.

Palattuaan Japaniin Doshin So tutki uudelleen lapsuudestaan tuttuja budolajeja. Kiinassa hän oli havainnut, että kaikki itsepuolustustekniikat perustuivat pyöriviin, suoriin tai kaareviin liikkeisiin ja nämä kaikki tekniikat sovelsivat kymmentä erilaista menetelmää.

Saavuttuaan Osakan kaupunkiin Doshin So harjoitteli ja tutki muun muassa daito-ryu aikijujutsua, hakko-ryu jujutsua, karatea, judoa, länsimaista nyrkkeilyä ja sumo-painia. Tämän jälkeen hän järjesteli uudelleen Kiinassa oppimiensa taistelutaitojen tekniikat. Järjestelytyönsä hän perusti sille tosiasialle, että kaikki itsepuolustustekniikat koostuivat kolmesta perusliikkeestä ja sovelsivat kuutta pehmeää tai neljää kovaa menetelmää.

Itsepuolustusjärjestelmä

Doshin So oli analysoinut huolellisesti tekniikoiden taustalla olevia fysiikan ja fysiologian periaatteita ja luokitteli tekniikat niiden mukaan. Syntyneen itsepuolustusjärjestelmän tekniikat hioutuivat Doshin Son yksilöllisen näkemyksen mukaisiksi sen käytännön kokemuksen pohjalta, jonka hän oli saavuttanut todellisissa lähitaistelutilanteissa.

Tämä alkuperäinen Shorinji Kempo oli 610 eri tekniikasta koostuva tehokas ja realistinen itsepuolustuslaji.

Tadotsu

Tadotsussa, Shikokun saarella Doshin So ryhtyi opettamaan Buddhan oppeja, joihin oli perehtynyt Kiinassa. Hän oli erittäin kriittinen sen aikaisia buddhalaisuudesta syntyneitä lahkoja kohtaan, joissa Buddhan opetukset oli vääristelty itsekkäitä tarkoitusperiä palvelevaksi mystiikaksi ja ihmisiä oli johdateltu todellisuutta pakenevien kulttien pauloihin. Doshin So halusi elvyttää Buddhan alkuperäiset opetukset, joiden filosofia keskittyy realistisesti ihmisen arkiseen elämään ja henkilökohtaiseen moraaliin.

Ensimmäinen 7 tatamin dojo

Hän huomasi kuitenkin pian, ettei pelkkä teoria muuttanut ihmisten asenteita tai saanut heitä sitoutumaan pitkäjänteiseen opiskeluun. Hän liitti opetukseen oppimiensa taistelutaitojen pohjalta kehittämänsä itsepuolustusjärjestelmän, sekä Shaolin-temppelistä peräisin olevan muinaisen harjoitusmenetelmän, jota hän muokkasi nykyaikaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Harjoittelu vaati itsekuria, kykyä toimia yhdessä toisten kanssa ja kehitti tasapuolisesti harjoittelijoiden fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Harjoittelussa kehittyminen tapahtui itsetutkiskelun kautta ja sen tavoitteena oli kyky puolustaa itseään, henkinen kasvu sekä kohentunut terveys.

Ensimmäinen dojo 1947

Lokakuussa 1947 Doshin So perusti harjoitussalin, dojon ja nimesi opettamansa lajin Shorinji Kempoksi. Shorinji Kemposta tuli Doshin Son opettaman Kongo Zen -filosofian pääharjoitusmuoto.

1948 Doshin So perusti sekä Nippon Hoppa Shorinji Kempo Kai- ja Komanji Kyodan -järjestöt.

1950 Shorinji Kempo aloitti toimintansa uskonnollisena organisaationa, koska sotataitojen bushido opettaminen oli kielletty.

1951 organisaation sai virallisen uskonnollisen organisaationj hyväksynnän –Kongo Zen Sohonzan Shorinji.

1956 perustettiin Nihon Shōrinji Bugei Senmon Gakkō , josta 2003 tuli Zenrin Gakuen -yliopisto ( Semmon Gakko Zenrin Gakuen ) , joka tarjoaa Shorinji Kempoon pohjautuvaa yliopistotasoista johtamiskoulutusta.

1963 perustettiin Shadan Hōjin Nihon Shōrinji Kempō Renmei (Japanese Shorinji Kempo Federation Corporation), joka nykyään on Zaidan Hōjin Shōrinji Kempō Renmei (Shorinji Kempo Federation Foundation).

Hombu
Hombu, Tadotsun kaupungissa Shikokoun saarella

1972 perustettiin International Shorinji Kempo Federation, ISKF (Kokusai Shōrinji Kempō Renmei), jonka vuonna 1974 korvasi World Shorinji Kempo Organization, WSKO (Shōrinji Kempō Sekai Rengō). WSKO yhdistää eri maanosiin ja maihin levinneet kansalliset federaatiot.

1977 Shorinji Kempo liittyi kudoliiton, kendoliiton, kyudoliiton,sumoliiton, karatedoliiton, aikikailiiton, naginataliiton, jukendoliiton ja
Nippon Budokanin kanssa kymmenjäseniseen Japanin
liikunnanopetusjärjestöön
(Zaidan Hojin Nihon Taiiku Kyokaihin).

1990 Shorinji Kempo liittyi Japanin
budojärjestöön
(Nihon Budo Kyogikaihin).

Zenrin Gakuen ja Nio -portinvartijajumala